Hugo tuli taloon

Meille muutti Hugo sininen hurmuri reilu viikko sitten. Pieni tornado pyyhkäisi hetkessä Habeeba's harmonian taivaan tuuliin. Sinisessä tornadossa on tasan kaksi vaihdetta: on tai off. No ehkä juuri ja juuri kolmaskin ennen off vaihetta: hurmurin hurina, joka on IHANAA. Hurmuri kaivautuu mamman kainaloon ja hurmaavasti huristen siirtyy kissalasten sinisiin uniin...

Ensimmäisenä yönä hurmuria vaivasi kova koti-ikävä. Eniten varmasti oli ikävä Tauno-veljeä. Kukaan ei nukkunut hyvin sinä yönä ja ihmismammakin muisti hetkessä mitä elämä pienten kissojen kanssa on. Hugo vietti ensimmäisen vuorokautensa omassa huoneessaan verkko-oven takana - sen verran harmonian järkkyminen pelotti mammaa, ettei heti tohtinut laskea pientä kolmen suuren joukkoon. Mamma siirtyi useasti lämpimän peiton alta lohduttamaan sinistä poikaa ja nukkui ehkä suurimman osan yöstään Hugelin vieressä.

Hugo on kyllä rohkea ja reipas poika. Ei sitä pahemmin hätkäyttänyt kaikenlaiset suhinat ja sähinät, joita kolmikko kävi ovella esittämässä. Tai Toivo lauloi kaksi päivää ;) Toivo on suloinen. Kokoa on kuin jättiläisellä, vaan kovasti on herkkä mieli. Kaikki uusi on HIRMU pelottavaa. Mutta toisaalta Toivo on taas kaikkein helpoin - kun pelosta pääsee yli - kaikki käy. Joten toisena päivänä Toivo uskaltautui haistamaan pientä tulokasta ja totesi sen täysin vaarattomaksi.

Hilda muutti ulkotarhaan kun Hugo asettui taloon. Mamma joutui viemään ruuat ulos ja yhdessä sujauksessa Hilda kävi pakolliset vessa-asiansa toimittamassa sisällä ja taas ulos. Iltaisin tyttö piti väkisin kantaa sisälle nukkumaan. Mutta mutta...se naisellinen uteliaisuus ajoi Hildan tekemään tuttavuutta ja muutamasta jahtausjuoksusta se sitten alkoi - ikuinen ystävyys. Hilda sai kaipaamansa leikki- ja painikaverin. Ja nykyisin meillä sitten
painitaan...painitaan ja painitaan.

Hildan ja Hugon paini. Hugolla on vaalemapi tassu ;)

'Mää jaksan oottaa vaikka huomiseen - tai ainakin seuraavaan ruokaan saakka' !

Jos vähän täppäillään välillä. Tai sit vaan tuijotetaan...
pitäsikö harjoitella sitä ryslookkia?

Välillä pitää ottaa unoset, että taas jaksaa! Hugo on hauska veikko, sillä kun Hugolla on asiaa sen varmasti kuulee: Hugo huutaa silloin kun haluaa tulla kuuluksi. Olipa Hugolla sitten nälkä, uni, hellyysvaje, pissi- tai kakkahätä tai sitten ihan muuten vaan on kiva ilmaista itseään - aina voi kiljaista ja kovaa! Hugeli huudahtaa useasti myös juuri ennen unen tuloa!! Alemmassa kuvassa kovasti väsynyt ukkeli.

Hugo on myös kova poika syömään ;) tällaisen varoituksen sain etukäteen ja ajattelin, että no meillähän on näihin suursyömäreihin totuttu. Vaan kuinkas ollakkaan - Hugo yllätti. Ensimmäisinä päivinä Hugeeli imaisi annoksensa suoraan vatsaan purematta. Ensimmäisen pussin jälkeen huudettiin ja syötiin toinen pussi. Siis ihan oikeesti tuo etana veti sellaisia 100g aitoa lihaa/kanaa olevia pusseja kupuunsa. Kakkos pussin jälkeen mietittiin hetki ja vielä oli nälkä...jos mamma ei tiputtanut enää kolmatta pussia evästä lautaselle Hugeeli meni ja tyhjensi Toivon ja Kertun lautaset. Hildahan syö meillä vain raakaa lihaa (ja raksuja) ja sitä ei sitten koskaan jätetä lautaselle kuivumaan.

Että silleen. Kaikkiruokainen herra meillä on! Raksuja käydään puraisemassa jos on ihan pakko eli mamma ei ota kuuleviinsa anovia vinkauksia keittiöstä. Hugon pussihimoa ehkäistäkseen mamma siirsi pienen sinisensä suurimmaksi osaksi jauheliha (naudanlihaa jauhettuna pakkasen kautta) kanamössölle (applawsin kanaa) tai sitten syödään Hildan kanssa naudanlihaa ja possunsydäntä. Herkkupusseja (almo/schesir) nautitaan aamupalaksi. Tämä ehta ja aito liha on hieman pidentänyt ruokavälejä. Selkeästi nälkä pysyy kauemmin poissa kun kupunsa täyttää tuhdilla tavaralla. Mutta edelleen Hugo syö reilusti enemmän kuin kolme aikuista kissaa yhteensä :) Meille taitaa kasvaa toinen jättiläisrussi!!!

Iltaisin mamma helliii joukkoaan eli silloin nautitaan ns. valmisruokaa eli valitaan laatikosta joku kaupan pussiruoka. Toivon kaltaista tonnarifania ei Hugosta vielä ole kehittynyt. Toki tonnari maistuisi pienellekin mutta jostain syystä massu vetää kuralle kun tonnarit pyyhkäistään massukkaan. Joten annetaan ajan kulua ja katsotaan kasvaako sietokyky.

Tornadon sammumisvaihe!

Ulkona on nastaa!!!!!!!!!!!!! Tarhassa käy jytke ja melske kun Hilda ja Hugo ottavat mittaa toisistaan!

Siis kuka unohtui? Mitäpä tästä kaikesta tuumii mamma-kissa?

Kertooko ilme kaiken?

Kerttu veti herneen syvälle sieraimeensa kun Hugo tuli taloon. Madame vietti keittiön yläkaappien päällä ensimmäiset kolme vuorokautta muristen ja sähisten. Sitten vissiin kävi aika pitkäksi ja oli pakko laskeutua rahvaan pariin. Vain todetakseen, että tuo ÄLLÖTTÄVÄ kakara on nukkunut MINUN pesässäni - siis tarkennettuna uskaltanut nousta saunan ylälauteelle (sallittu vain Kertulle ja erittäin harvoin jos mamma on armollisella tuulella Toivolle), käynyt MINUN hiekkalaatikossani, syönyt MINUN lautaseltani ja leikkii MINUN leluillani. Sorry Kerttu mitäs nousit sinne korkeuksiin!

Viikon jälkeen Kerttukin on unohtanut elämän ilman Hugoa tai sitten se vain haaveilee rauhallisesta harmoniasta ennen päivien alkua...toissa aamuna Hugeli kulki mamman nenän alta ja hetken kuluttua alkoi hirmuinen sähinä. Vilkaisin Kerttuun ja siellä se sähisi itsekseen - olisiko suututtanut se, ettei muistanut enää sähistä oikeaan aikaan?

Eilen illalla katselin Hugon ja Hildan kisailua vain todetakseni, että Hilda nukkui pesässään nojatuolin alla ja kisaamassa olikin mamma-kissa :) HARMONIA palailee Habeebas väen keskuuteen!